Indiepuolen moniottelijoista koostunut Kevin ovat toistamiseen koostaneet minusta iloisia hihkaisuja kirvoittavan levyn. Arvioissa ja haastatteluissa toimittajat ovat jo ehtineet hehkuttaa rupuisen autotalliestetiikan vaihtumista kumeammin soivaan ja täyteläisempään saundiin, mikä kuuluu levyllä lähinnä entistä läheisempänä sukulaisuutena naapurimaan Soundtrack of Our Livesiin. Aavistuksen Ruotsin karvanaamoja tiiviimpiä ja riisutumpia kappalekokonaisuuksia Kevin kuitenkin yhä suosii, vaikka viitisen minuuttia alkaa olla keskipituus ja koskettimia tursuta kitaramattojen väleistä. Kappaleet pursuavat koukkuja ja vauhdikkaampien rallien oheen on ripoteltu maalailevampiakin psykedeliapaloja. Hauskaa on myös esimerkiksi klassisella kauhuestetiikalla leikittely mm. Witching Hourissa ja Ravenissa. Kevinin yhteydessä on pitkään puhuttu itsetarkoituksellisesta retroilusta ja jopa pastisseista, mutta alkaa olla kyseenalaista, missä määrin näitä määreitä voi bändiin liittää. Karkkia korville, petroolia menomoottoriin, väriä syksyyn.

Sitten toisenlaisten perinnetietoisten ammattimiesten pariin. Nimittäin eilen jatkui jälleen kaikkien aikojen TV-sarja (ainakin sitten Twin Peaksin), The Sopranos. Sääliksi käy amerikkalaisen TV:n tilaa, sen suurin saavutus on maksullisen kaapelikanavan tuotantoa ja kiinnostaa siksi kuitenkin vain murto-osaa katsojakunnasta. Kenen tahansa hyvin tehtyä audiovisuaalista draamaa arvostavan tulisi kiinnittää huomiota Sopranosiin, kuten eilinen jakso jälleen paljasti. Tuskin voin väittää arvanneeni Tonyn saavan luodista jakson päätteeksi, mutta jälkikäteen katsoen -- miten upeasti pohjustettiin läpi koko jakson Tonyn kuolevaisuuden teemaa, joka johti tuohon "yllätysloppuun"!

Miten voi jo viisi vuotta pyörinyt sarja tuntua yhä näin tuoreelta ja tyrmäävältä! Rutinoidun TV-kerronnan sijaan Sopranos tarjoilee rikasta, harkittua kuvakieltä ja (trendikkäästi) "intertekstuaalista syvyyttä". Kysymys kuuluukin, jos taso pysyy näin kovana,  mistä tekijät tietävät koska tulee lopettaa? Ja ennen kaikkea, mitä me sitten katsomme?

Joka tapauksessa, syksy on pelastettu, sillä vielä ainakin yksitoista jaksoa on luvassa tällä erää...