Ihan kivan keikan heittivät Pipettesin tytöt eilen Tavastialla. Samanlaista OMG-elämystä tosin eivät saaneet aikaan kuin ensikuulemalla radiosta käsin, kenties osaksi johtuen vehmaiden jousisovituksien puutteesta. Tätä korjaamaan olisin odottanut vähän räväkämpää soitantaa taustabändiltä. Vaan ihan kivastihan nuo simppelit rallit kuitenkin kulkivat. Tyttötrio esiintyi lämmöllä ja asenteellakin, ja ne höpsöt tanssikuviot on vaan just niin Ronettesia, että! Kiitokset ja onnea kiertueen viimeisellekin keikalle!

Pipettesin yhteydessä popmediassa on noussut kerta toisensa jälkeen jos jonkinnäköistä feministishenkistä keskustelua. Bändi vie tyttöenergian äärimmäisyyksiin ja välillä tuntuu kuin sanoituksissa seikkailisi lähinnä munarokkareiden teksteistä tuttu tunteeton seksisaalistaja. Itse aistin ironian syvänä bändin touhuissa, ja ilmiössä onkin monitahoisuutta pohdinnan pohjaksi. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että Pipettesin yhteydessä sanoitukset, jotka kuitenkin ovat aika kesyjä verrattuna muiden lajityyppien naisartisteihin (Peaches, Li'l Kim jne.), puhuttavat lähinnä siksi, että bändin diggarijoukko koostuu pitkälti omaan älykköyteensä uskovista pop-nörteistä.

Hämmästyttävä ihme on tapahtunut! Olen jäänyt jokseenkin koukkuun Greyn Anatomiaan! Kun sarja alkoi syksyllä, pidin sitä lähinnä semiviihdyttävänä Ally McBeal meets Teho-osasto -yhdisteenä (en siis uskonut lukuisten sarjaan jo tutustuneiden kavereideni puheisiin), jota seurasi ihan mielellään paremman puutteessa keskiviikkoiltaisin Roomaa odotellessa. Mutta vasta tänään sisäinen pakkomiellebarometrini ilmoitti Greyn olevankin se keskiviikon odotetumpi sarja! Syytän patisi sarjan kohtalaisen kiinnostavia henkilöhahmoja ja välillä roisia huumoria, myös nelosen mainosmiehiä, jotka ovat pitkin viikkoa väläytelleet ensi viikon jakson tuovan mukanaan jotain mullistavaa. Hmm...