Amerikkalaiset vain tekevät sen paremmin. Olen jäänyt täysin koukkuun SubTV:n torstaiseen Project Runway -sarjaan, jossa orastavat vaatesuunnittelijat kilpailevat mahdollisuudesta päästä muodin huipulle (aivan kuin se riippuisi yhdestä TV-ohjelmasta). Kilpailijoista moni on oikeastaan aika lahjakas ja näiden eteen heitetyt haasteet parhaimmillaan kohtuullisen visaisia, mutta onneksi joukkoon on valikoitu varsinainen kattaus narsisteja ja sosiopaatteja, joiden touhuilussa on samaa dramatiikkaa kuin päiväkodin pihalla. Paineet kasautuvat, hermot ovat kireällä ja tunteet pinnassa, käytös yhä irrationaalisempaa ja omituisempaa. Parhaimmistoa edustavat mm. murkkuikäiseltä vaikuttava Nora ja itkunpurskahduksiin taipuvainen Austin (joka on kuin ilmetty "Sillä silmällä" Carson). Sarja onnistuu luomaan kuvan egoa pursuavista infantiileista, jotka kuitenkin loihtivat karuista lähtökohdista näyttäviä rytkyjä.

Aivan toista maata on meikäläinen Big Brother, jonka päivittäisiin lähetyksiin päätyneet koho-kohdat puhuvat karua kieltään talon meiningistä. Hoi, tuottajat, tylsyyteen voi ihan oikeasti kuolla! Olenkin kehittänyt erilaisia parannusehdotuksia Big Brotherin formaatin revitalisoimiseksi. Saanko esittää: Akateeminen Big Brother! Otetaan liuta itseään palvovia professoreita eri tieteenaloilta, matluja, humanisteja, naistutkijoita, kauppatieteilijöitä, miehiä, naisia, ja pannaan ne taloon toistensa seuraksi kuukaudeksi. Voin vakuuttaa, että yhdistelmä olisi nykyistä paljon räjähdysherkempi ja tulos huomattavasti kiinnostavampaa katsottaavaa kuin nykyinen. Ideaa saa vapaasti kehitellä eteenpäin, mutta muistakaa, missä luitte sen ensimmäisen kerran!